Hossintie 2
Ypäjälle perustettiin ensimmäinen kirjasto vuonna 1859. Se tunnettiin tuolloin Perttulan lainakirjastona, ja sen perustamiseen vaikuttivat suuresti Jokioisten ja Ypäjän (Perttula) kappeliseurakuntien pastori Erik Napoleon Bonsdorff sekä kartanonhaltija Seth Rönnbäck. Molemmat olivat kansanvalistuksen harrastajia ja kannattivat kirjaston perustamista. Kirjasto oli sijoitettu Kartanonkylän Kartanoon.
Kartanon jälkeen kirjasto siirrettiin ensin vanhan kirkon sakaristoon, ja seurakunnan saatua oman papin ja pappilan se sijoitettiin seurakunnan pappilaan. Jonkin aikaa kirjasto toimi Matti Seppälän kodissa, minkä jälkeen vuonna 1894 se siirrettiin Perttulan kansakouluun, pitäjän ensimmäiseen kansakouluun. Siellä se toimi yli 20 vuotta koulun opettajien hoitamana.
Kirjasto toimi siis jo 1800-1900 -lukujen vaihteessa nykyisessä kirjastorakennuksessa. Perttulan kansakoulun jälkeen kirjasto toimi Perttulan alakoulussa, Anna Maija Rautasen ja Ida Papalin asunnoissa, ja lopulta se siirrettiin Ypäjän kunnantaloon.
Nykyiseen kirjastotaloon kirjasto muutti vuonna 1982. Tuolloin kirjaston käytössä oli vain puolet talon pinta-alasta, ja loput tilat olivat Perttulan koulun käytössä. Vuonna 2009 kirjastotalo remontoitiin perusteellisesti Museoviraston ohjeiden mukaisesti ja kirjasto sai käyttöönsä talon alakerran kaikki 400 neliömetriä.
Lisää tietoa:
http://www.lounakirjastot.fi/kirjastot/ypaja/kirjaston-esittely/Perttulantie 6Pieni kirkko on ollut Loimijoen rannalla kirkon mäellä jo 1300-luvun alussa. Sen nimi oli ”St Bertils Capel” eli Pyhän Pertun kappeli. Noin 1500-luvun alussa seurakunta joutui Tammelan kivikirkkokunnan kappeliksi, joka koostui Perttulan, Kartanon, Varsanojan, Viloilan, Somiskalan, Levän ja Palikkalan kylistä. Tammelan alaisuudesta Perttulan kappeli itsenäistyi 31.5.1892 Ypäjän seurakunnaksi – uusi nimi saatiin rautatieaseman nimestä. Vuonna 1911 seurakuntaan liitettiin Loimaaseen kuuluneet Ypäjänkylä ja Manninen. Seurakunnan pinta-ala oli tällöin 184,5 km² ja jäseniä oli noin 3800.
Uuden kansallisromanttisen jugend-tyylisuunnan mukainen nykyinen kirkko rakennettiin toukokuusta 1901 marraskuuhun 1902 välisenä aikana vanhan kirkontontin viereen. Kirkon ovat suunnitelleet arkkitehdit Henrik Helin ja Aleksander Nyström.
Nykyinen kirkko on 800 paikkainen, 28,4 metriä pitkä, 17,4 metriä leveä ja kirkkosalin kohdalta 7,2 metriä korkea. Kellotorni ulottuu 23,5 metrin korkeuteen. Erikoisuutena on peltikatto ja sementtilattia sekä alttarin ja urkuparven sijoitus länsipäätyyn. Parvelle rakennettiin Zachariassonin 10-äänikertaiset pneumaattiset urut. Kesällä 1939 kirkkoa korjattiin ja sen ulkonäkö muuttui huomattavasti funkkistyylin suuntaan. Urkuparvi siirrettiin taakse ja rakennettiin Kangasalan 18 + 3 -äänikertaiset urut. Vuosina 1997-1998 kirkkoa korjattiin jälleen ja alkuperäistä ulkonäköä palautettiin takaisin pitsi-ikkunoiden ja vaaleiden värien avulla. Katosta, alttarin yläpuolelta, löytyy valoin tehty tähtitaivas.
Lisää tietoa:
http://www.ypajanseurakunta.fi Perttulantie 20Kotiseutumuseon alueen museotoiminta käynnistyi vuonna 1966. Ensimmäinen rakennus ´lukkarin puustelli´ siirrettiin alueelle vuonna 1941. Rakennuksista ainoastaan ´Pappilan vanha paririihi´ sijaitsee alkuperäisellä paikallaan.
Lukkarintupa eli Lukkarinpuustelliksi tai pitäjäntuvaksi kutsuttu rakennus sijaitsi alun perin
Perttulan (Ypäjän) seurakunnan vuonna 1798 rakennetun puukirkon vieressä.
Lukkarintuvan viimeiset varsinaiset asukkaat olivat lukkari Claes Löfroos ja
hänen vaimonsa Amalia Löfroos. Kanttorilassa pidettiin Perttulan pitäjän- ja kunnan-
kokouksia sekä kirkollisia kokouksia. Siellä suoritettiin myös ruumiinavauksia
piirilääkärin toimesta. Löfroos oli tunnettu myös parantamistaidoistaan. Hän
lastoitti mm. kansallisen suurmiehemme Elias Lönnrotin poikki menneen jalan
Perttulan Nokkalan kestikievarissa. Lönnrot oli tuolloin vuonna 1870 matkalla
Loimaalle. Lukkarin puustelli on pieni; asuinosan mitat ovat 6,6 X 8,7 m.
Museoalueen suurin rakennus on ns.
pappilan paririihi. Vuonna 1896 rakennettu
riihi sijaitsee alkuperäisellä paikallaan. Riihen pituus on 25,2 m ja leveys 14,5 m. Tämä riihi ei edusta Ypäjän maataloissa tavallista riihityyppiä. Rakennuksen molemmissa päissä on riihihuone. Kyseessä on toisin sanoen ns. paririihi. Riihien välissä on luuva, luha eli puintihuone, edessä lakka eli katos sekä takana pahnalato. Paririihessä voitiin puida nopeasti suuriakin määriä viljaa. Riihen erikoisuutena on se, että viljankuivaushuoneiden lämmitys tapahtuu rakennuksen ulkopuolelta. Kiukaat on sijoitettu riihen päätyseinän viereen. Molemmissa päädyissä on puinen koppi, jonka kautta pääsee lämmittämään kiuasta.
Toiseen riihihuoneeseen on rakennettu 1920-luvulla viljan kuivauslava. Tuohon aikaan vilja puitiin jo puimakoneella ja jyvät kuivattiin puinnin jälkeen tämän lavan päällä.
Museoalueella oleva
aitta sijaitsi alun perin pappilan maalla. Aitta on rakennettu 1700-luvulla vilja-aitaksi. Museoalueelle aitta siirrettiin vuonna 1964. Aitta on kaksikerroksinen hirsirakennus. Kooltaan se on 4 x 4 m. Aitta on rakennettu lyhytnurkkaisen salvoskehikon päälle. Aitassa on pärekate. Tämä aitta on tyypiltään ns. etukattoinen aitta. Etukatoksellista aittaa tavataan eniten Lounais-Suomessa ja se onkin tämän alueen yleisin vilja-aittatyyppi.
Museon tuulimylly sijaitsi alun perin Ypäjänkylän Vanha-Seppälän tilan pellolla. Tuulimyllyn on rakentanut Frans Vanha-Seppälä. Se on rakennettu viimeistään 1870-luvulla, mahdollisesti jo 1850-luvulla. Vanha-Seppälän perikunta lahjoitti tuulimyllyn kunnalle käytettäväksi museotarkoituksiin. Se siirrettiin kunnan toimesta vuonna 1957 Perttulan Honkalan mäelle, museoalueelta kirkolle vievän tien varteen. Tuulimylly siirrettiin Honkalan mäeltä museoalueelle vuonna 1964.
Museon tuulimylly on tyypiltään ns. harakkamylly. Siinä on hirsistä salvottu 5 x 5 metrin
kokoinen alaosa, jossa myllynkivet sijaitsevat. Mylly on täydessä käyttökunnossa.
Savusauna museoalueelle saatiin Ypäjän Mannisten kylän Lehtimäen talosta. Maire ja Yrjö Kannisto lahjoittivat 17.3.1965 allekirjoitetulla lahjakirjalla saunarakennuksen Ypäjän kunnalle. Museoalueelle siirretty sauna on hirsirunkoinen savusauna, joka on rakennettu 1880- tai 1890-luvulla. Saunarakennus on kooltaan 3 x 5 m. Siinä on hirrestä tehty löylyhuone ja laudasta rakennettu porstua.
Museoalueelle etsittiin torppaa tai vastaavaa asuinrakennusta usean vuoden ajan. Vuonna 1977 löytyi lopulta kaksikin sopivan tuntuista rakennusta; Säterin torppa ja ns. Levomäen torppa, jota myöhemmin alettiin kutsua
Laurilan torpaksi. Matti ja Pentti Levomäki olivat halukkaita lahjoittamaan ns. Levomäen torpan kotiseutumuseoalueelle siirrettäväksi. Museovirasto myönsi avustusta rakennuksen siirrolle ja se siirrettiin vuonna 1978 museoalueelle. Tämä museoalueelle siirretty rakennus tunnettiin nimellä ”Ville Heikkilä”, sen omistaneen Heikkilän perheen mukaan.
Lisää tietoa:
http://www.ypaja.fi/fi/palvelut/kirjasto-_ja_kulttuuri/kotiseutumuseo Kerhotie 11 (aiemmin Varsanojantie 63)Museorakennus on tunnelmallinen Kartanonkylän kartanon viljamakasiini 1700-luvun lopulta. Perinteikäs Siittolanmäki on 1930-luvulta saakka ollut tallialuetta ja museota ympäröi idyllinen Loimijokilaakson kulttuurimaisema hevoslaitumineen.
Lisää tietoa:
http://www.hevosurheilumuseo.fi/ Hossintie 4Ypäjän musiikkiteatteri ry on vireästi toimiva harrastajateatteriryhmä, joka on toiminut Ypäjällä jo vuodesta 1985. Aluksi kansalaisopiston opintoryhmänä ja vuodesta 1990 omana yhdistyksenään. Ryhmään kuuluu vuosittain kymmeniä harrastajanäyttelijöitä, 15-20 orkesterilaista ja lisäksi lukuisa joukko paikallisia avustajia.
Ypäjän Musiikkiteatteri on tullut tunnetuksi opereteista ja musikaaleista. Ypäjän Musiikkiteatteri toimii kesäteatterina, joka esiintyy Ypäjän kotiseutumuseon alueelle rakennetulla laajalla näyttämöllä. Katsojat voivat nauttia esityksistä 500-paikkaisessa kiinteässä, katetussa katsomossa.
Teatterinteossa on Ypäjällä painotettu esityksen musiikillista ja koreografista puolta. Ohjaajat ovat olleet ammattilaisia, joukossa mm. Paavo Liski, jonka panos kesäkuntansa omalle teatterille oli merkittävä.
Lisää tietoa:
http://www.ypajanmusiikkiteatteri.fi/ Loimijoki Golf on Loimaan ja Forssan talousalueella toimiva golfseura, joka on perustettu vuonna 1988 ja ollut Suomen Golfliiton jäsenenä vuodesta 1991.
Kenttä Ypäjällä on rakennettu vanhalle tilalle, joka on ollut Jaakkolan suvun asutettuna vuodesta 1539. Maanviljely oli elinkeino 18 ensimmäisellä isäntäperheellä ja 19. isäntä Osmo Jaakkola päätti golfkentän toteuttamisesta tilalle. Alkunsa kenttä on saanut maanviljelijä Osmo Jaakkolan toimesta, kun 1980-luvun loppupuolella maatalouden ylituotanto-ongelma oli valloillaan. Muut jättivät peltonsa kesannoille, mutta Jaakkolat raivasivat pellon rangeksi. Hyvin suuri osa Suomen kentistä onkin rakennettu osittain tai kokonaan maanviljelyskäytöstä poistuneille pelloille. Pelaaminen aloitettiin kuudella väylällä vuonna 1992. Tilan alkuperäinen päärakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1902 ja tilaa tuolloin hallinnut isäntäperhe muutti viereiseen rakennukseen, joka on nykyisin kentän päärakennuksena, klubi talona. Klubirakennuksen läheisyydessä sijaitsee vanha, 1800-luvulla rakennettu hevostalli, joka on peruskorjattu vuonna 2003 uusiksi kokous- ja saunatiloiksi.
Lisää tietoa:
https://www.loimijokigolf.fi/